Kaikki ymmärtävät yleisellä tasolla, mikä on valmentajan rooli harjoituksissa, mutta mitä on valmentajan tehtävä ihan konkreettisesti yhden harjoituksen aikana? Valmentajan tehtävät muuttuvat joukkueen tavoitteen ja ikätason sekä harjoituksen tavoitteen mukaan, mutta alla avataan valmentajan tehtäviä yhden 8–10-vuotiaiden joukkueen harjoituksen ajan.
Alkupiirissä käydään läpi sekä valmentajien että voimistelijoiden mielessä päällimmäisenä olevat asiat harjoitteluun ja vaikkapa koulukuulumisiin liittyen. Nuorten voimistelijoiden kanssa tämä on hetki, jossa valmentajan tavoitteena on siirtää voimistelijoiden ajatukset salin ulkopuolelta kohti harjoitukseen keskittymistä. Alkupiirin lopuksi valitaan harjoituksen alkuleikki voimistelijoiden toiveita kuunnellen.
Alkuleikin ajan valmentaja lähinnä tarkkailee, että kaikki sujuu leikin sääntöjen mukaisesti ja että kaikki voimistelijat osallistuvat leikkiin eikä kukaan jää laittamaan vaikkapa tossuja jalkaan hipan ajaksi. Joskus leikkiä on syytä myös muunnella kesken leikin, mutta tällä kertaa tuttu leikki ei vaadi juurikaan valmentajan huomiota.
Varsinaiseksi lämmittelyksi otetaan tällä kertaa nopeusharjoittelua viestien muodossa. Valmentaja määrittelee viestit niin, että niissä opitaan nopeusharjoittelun ohella mahdollisimman monipuolisesti erilaisia asioita – tässä harjoituksessa esimerkiksi ketteriä tasonvaihdoksia, muiden huomioimista joukkuetyöskentelyssä sekä sääntöjen noudattamista. Samalla valmentaja pitää huolta siitä, että joukkueiden sisäistä järjestystä vaihdetaan jatkuvasti niin, että kaikki saavat vuorollaan aloittaa viestin tai olla viimeisiä viestinviejiä, ja valitsee viestin liikkeet siten, että voimistelijoiden erilaiset vahvuudet tulevat näkyviin.
Lämmittelyjen jälkeen venytellään. Venytykset menevät usein samanlaisen kaavan mukaan. Tällä kertaa huomioidaan ojennusten harjoittelun ja keskivartalon hallintaharjoitusten yhdistäminen varsinaiseen venyttelyyn. Valmentaja kiertää voimistelijoiden keskellä ja korjaa venytysasentoja sekä kertoo, mihin toivoo kiinnitettävän kulloinkin huomiota. Valmentajan antamaa kannustusta tarvitaan nuorilla voimistelijoilla vielä melko paljon, sillä tässä iässä venyttelyharjoittelu saattaa tuntua osan mielestä vähän tylsältä ja venytystuntemus sattumiselta. Kannustus on vaikkapa sen huomioimista, kun joku tuntuu yrittävän erityisen paljon viedä venytystä pidemmälle. Välillä kehuilla saadaan huomiota kiinnitettyä valmentajan toivomaan asiaan. Tällöin valmentaja voi kehua vaikkapa sitä, kuinka hyvin joku ojentaa nilkat venytyksessä. Joskus kannustus voi olla ihan vain sitä, että tsempataan jokaista yhteisessä ”tuskassa” – jaksetaan vielä 10 sekuntia tässä venytyksessä, niin kehitytään joukkueena hurjasti! Valmentajan silmää tarvitaan myös esimerkiksi siinä, että jos näyttää siltä, ettei kukaan jaksa keskittyä enää takareisien venyttelyyn, niin väliin voidaan ottaa välipalaksi hyvin vaikka selän lämmittelyä, josta monet lapset pitävät erityisesti.
Tämän jälkeen harjoitellaan ohjelmaliikkeitä ja -sarjoja. Nuoret voimistelijat tarvitsevat niissä usein ihan tarkkaa kädestä pitäen -opetusta. Liikkeiden osatekijöitä käydään läpi yksitellen. Esimerkiksi askelikkoa opeteltaessa käydään läpi ensin kaikki yksittäiset askeleet tarkasti, sitten yhdistetään vaikkapa kolme ensimmäistä askelta yhteen jne., kunnes koko askelikko saadaan rakennettua laskuineen kokoon. Sen jälkeen harjoitellaan kädet ja naruliikkeet ilman jalkojen liikkeitä. Lopuksi nämä eri osaset yhdistetään ja askelikko tehdään kokonaissuorituksena – ensimmäisillä harjoituskerroilla usein hyvin hitaasti ja vähitellen suoritusnopeutta voidaan lisätä. Ohjelman opetteluvaiheessa lasten valmentaja voimistelee itse todella paljon harjoituksissa, ohjelmaharjoittelussa mallisuorituksen näyttö on usein välttämätöntä ja vain pienen osan opettamisesta voi tehdä sanallisesti.
Alkuvaiheessa kautta ei ole vielä olemassa kokonaista ohjelmaa, jota tehtäisiin yksittäisten ohjelmaliikkeiden ja -sarjojen opettelun jälkeen. Myöhemmässä vaiheessa kautta harjoituksen loppupuolella harjoitellaan usein esimerkiksi ohjelman neljäsosia ja kokonaissuorituksia. Tässä kuvaillussa harjoituksessa ei myöskään ole harjoitussisällössä mitään oheisharjoitusosuutta, vaan ohjelmaharjoittelun jälkeen siirrytään suoraan loppuleikkiin. Joskus valmentaja on miettinyt leikin jo valmiiksi esimerkiksi niin, että leikissä harjoitellaan samalla jotain fyysistä tai taidollista osa-aluetta. Tällä kertaa mennään enemmän intuitiolla: tuntuu siltä, että loppuun on hyvä ottaa murmelihippa. Leikissä yksi lapsi pääsee aina himoittuun keijun rooliin määräämään leikin kulusta, mutta se ei ole nyt tärkein leikin valintakriteeri: tänään on ollut sen verran aktiivista keskittymistä vaativa harjoitus, että leikin alun piiri silmät kiinni ja ihan hiljaa pysyen on varmasti hyvä rauhoittumishetki ennen leikin hauskaa lopetusvaihetta, jossa kaikki ovat lopulta hippoja. Pieni rauhoittuminen siis ennen lopun riemua.
Lopuksi kokoonnutaan vielä loppupiiriin. Siinä käydään läpi palaute harjoituksesta, mietitään omaa tekemistä ja mietitään jo vähän seuraavaakin harjoituskertaa. Loppuhuudon jälkeen vaihdetaan iloiset moikat ja tässä vaiheessa valmentaja kuulee myös vaikkapa sitä, mikä ihana syötävä kotona on odottamassa tai miten tulevana viikonloppuna mennään yökylään mummille.
Kannustus on vaikkapa sen huomioimista, kun joku tuntuu yrittävän erityisen paljon viedä venytystä pidemmälle.