Viime viikolla vietettiin lasten oikeuksien viikkoa. Samalla otsikoihin nousi uutinen epäasiallisesta kohtelusta rytmisessä voimistelussa. Me PNV:llä haluamme toteuttaa vastuullista ja välittävää valmennusta lapsista aikuisiin ja huippuvoimistelijoista harrastajiin. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Lue yhden valmentajamme, Essi Hannukselan, ajatuksia siitä, mitä vastuullisuus voi tarkoittaa päivittäisessä valmennuksessa.
”Ensinnäkin lähtökohtana täytyy aina olla, että valmentaja saapuu harjoituksiin, kisaan tai leirille nimenomaan valmennettaviaan varten ja osoittaa sen käytöksellään. On tärkeää, että valmentaja huomioi urheilijat ihmisinä kokonaisuutena, ei ainoastaan urheilijoina. Tämä voi käytännössä esimerkiksi tarkoittaa, että ennen harjoituksen alkua kysytään päivän fiilikset ja tsekataan kaikkien fyysinen ja psyykkinen olotila sekä pyritään huomioimaan nämä kyseisessä valmennustilanteessa.
Valmennuksen aikana on olennaista, että valmentaja osaa olla läsnä, aistia tunnelmaa ja ohjata voimisteijoita omatoimisuuteen ja osallisuuteen. Osallistaminen onkin ollut polttava puheenaihe jo pitkään – ja ihan syystä – sillä se on yksi vastuullisen valmennuksen merkittävimpiä avaimia! Kun urheilija pääsee itse vaikuttamaan häntä koskeviin päätöksiin (ikätasoon sopivalla tavalla) ja käyttämään mieltään ja kognitiivisia taitojaan, sitoutuminen ja motivaatio harrastukseen kasvaa merkittävästi. Tämä opettaa myös vastuunkantoa sekä psyykkisiä ja sosiaalisia taitoja, joita ei ainoastaan tarvita voimisteluharrastuksessa, vaan elämässä ylipäätään.
Toinen merkittävä asia, joka valmentajan tulisi huomioida, olisi tutustua itseensä ja opetella itse tunnetaitoja ja tunteiden säätelyä. Tämä on merkittävää, sillä on todettu, että ihmisen hermosto ja mieli rekisteröi aina ensin toisen henkilön (tässä tapauksessa valmentajan) sanattoman viestinnän ja asenteen uskoen sitä, vaikka sanat sanoisivat jotain muuta. Sanat siis merkitsevät merkittävästi vähemmän kuin teot, tunnelma ja olemus. Jos valmentaja osaa vaikkapa rauhoitella itseään valmennustilanteessa, hän opettaa sitä myös automaattisesti valmennettavilleen. Mikäli valmentaja taas ei osaa säädellä tunteitaan, se voi purkautua urheilijoihin pahimmassa tapauksessa epäasiallisena käytöksenä.
Viimeisenä, mutta ehkä jopa tärkeimpänä: valmentajan on tehtävä selväksi ja osoitettava voimistelijoilleen, että JOKAINEN urheilija on hyväksytty juuri sellaisena kuin on! Joukkueessa tämä voisi tarkoittaa, että valmentaja huolehtii, että erilaiset persoonat pystyvät toimimaan yhteisymmärryksessä ja harmoniassa keskenään rajoittamatta kenenkään persoonaa. Kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta kaikki käyttäytyminen ei. On valmentajan tehtävä erottaa nämä toisistaan ja ohjata ja opettaa tunnetaitoja valmennettavilleen sekä tehdä ilmapiiristä turvallinen jokaiselle voimistelijalle. Tätä voi toteuttaa esimerkiksi säännöllisillä keskusteluilla ja kyselyillä voimistelijoille.
Valmentajan on tehtävä selväksi ja osoitettava voimistelijoilleen, että JOKAINEN urheilija on hyväksytty juuri sellaisena kuin on!
Valmennustilanteen päättäminen on myös aina tärkeää. Kysytkö valmentajana miten valmennustilanne meni voimistelijoiden mielestä tai missä he onnistuivat? Entä millä mielellä voimistelijat lähtivät harjoituksista? Mikä tunne tai yleinen tunnelma itselle jäi? Mikä meni hyvin ja mitä tekisit ehkä toisin seuraavassa valmennustilanteessa? Olisiko jotain syytä purkaa joukkueen kanssa perusteellisemmin? Kukaan meistä ei ole täydellinen ja kehittämistä löytyy aina. Tärkeintä mielestäni on kuitenkin, että näitä kysymyksiä jää pohtimaan. Tällöin voi myös kehittyä ja vastuullisuus toteutuu yhä varmemmin.
Pidetäänhän siis huolta itsestämme ja muista! Näin voimme minkä tahansa tilanteen, vaatimusten tai paineiden alla silti toteuttaa vastuullista toimintaa ja valmennusta!”
Essi Hannuksela
Valmentaja, psyykkinen valmentaja
PNV Finland
Mielimielessä Coaching